Turhuutta jo vuodesta 2007! Piirroksia sarjassa ja erikseen.
Eilen tuli kuluneeksi neljä vuotta tämän blogin syntymästä, mutta tänään se tulee tiensä päähän.
Blogin alkuperäinen tarkoitus oli toimia motivaattorina piirtämiseen, tarjota siinä samalla helppo julkaisukanava ja mahdollistaa myös palautteen saaminen omista piirroksista ja sarjakuvista. Alku oli omassa vaatimattomassa mittakaavassaan kohtuullinen: vuonna 2008 blogi päivittyi 41 kertaa ja parhaimmillaan sillä oli viisi(5) tilaajaa Blogilistalla. Jälkikäteen tarkasteltuna parhaiten omaan mieleeni ovat jääneet Kvaak-keskustelufoorumin haasteisiin tekemäni sarjakuvat, vuonna 2008 erityisesti "Tähti" ja "Salama". Nyt kun luin läpi koko arkiston niin myös omaelämänkerrallinen hävinneiden avainten etsintäepisodi "Avaintonttu" huvitti. Vuosi 2009 oli jo hieman huonompi, 34 merkintää ja lievää väkinäisyyttä havaittavissa. Mukana kuitenkin joitakin henkilökohtaisia suosikeitani kuten Kvaak-haaste "Melankolia" ja sosiaalinen kettu, Kettu Keteri. Viime vuonna jäi ensimmäisen kerran kokonainen kuukausi välistä ja blogin päivittämisestä muodostui muutenkin enenevissä määrin riippakivi josta huolehtiminen jäi yhä harvemmaksi. Laadullisesti 2010 oli kuitenkin määräänsä parempi, itse pidin taas eniten Kvaak-haasteista, "Velka" ja "Metsä". Myös yksittäinen kuva "Work - why bother?" miellyttää edelleen. Vuonna 2010 blogi päivittyi 25 kertaa, tänä vuonna vain 14. Yhteensä 119 merkintää neljässä vuodessa. Koska itsekään en pidä blogeista jotka eivät päivity milloinkaan, niin nyt on aika myöntää realiteetit ja keskittyä muihin asioihin. Kaikella on aikansa ja muuta latteaa. Piirtää aion toki jatkossakin ja ehkä jonain päivänä saan aikaan myös sen omakustannesarjakuvan.
Suuret kiitokset kaikille lukijoille ja erityisesti kommentoijille vuosien varrelta! Ei hyvästi vaan näkemiin!
Piirtäminen on jäänyt melko vähiin, mutta lokakuussa (kyllä, tänään on 24.11.) suunnittelin tälläiset humoristisiksi tarkoitetut unisex WC-kyltit:
Ja tälläisen...viikinkikypärän:
Että saadaan syyskuukin polkaistua käyntiin ennen kuin se loppuu, niin laitetaan tänne pari suoraan 0.5 mm tussikynällä tehtyä henkilökuvaa, jotka syntyivät samalla kun katselin dokumenttielokuvaa Taistelu Turusta.
Laiskuutta on montaa lajia. Yhdenlaista laiskuutta on se, että ei jaksa keksiä mitään oikeasti kiinnostavaa piirrettävää ja piirtää omaa peilikuvaansa. Toisenlaista laiskuutta on se, että piirtää omaa peilikuvaansa mieluummin kuin tiskaa. Eräänlaista ahkeruutta puolestaan on, että päivittää piirrosblogiaan useammin kuin kerran kuukaudessa.
